Näyttämöllä on elävien esiintyjien lisäksi tietokoneen avustuksella tuotettu virtuaalilavastus sekä erikoistehosteita, jotka on saatu aikaan tietokoneanimaation ja äänenkäsittelyn keinoin. Esityksessä on kaksi kohtausta, joissa näyttämöllä nähdään oikean esiintyjän kanssa yhtä aikaa myös tämän avatar-hahmo, digitaalinen kaksoisolento. Esiintyjän virtuaalinen vastine laulaa synkronoituna todellisen esiintyjän kasvojen liikkeisiin.

Ihmiskunnan rakastajat on leikittelevä, yllättävä ja viittauksellinen esitys, joka on läsnä oman aikamme tapaan sekä fyysisesti että median välittämänä. Oopperan ovat säveltäneet Sami Klemola ja Timothy Page, ja libreton on kirjoittanut Ossi Koskelainen. Sävellyksessä yhdistetään jazz-muusikoita klassiseen orkesteriin. Musiikillinen tyyli on tästä syystä runsas ja liikkuu sujuvasti pinnallisen viileistä jazz-sävyistä aina absurdin raivokkaisiin kohtauksiin.

Oopperan libretto perustuu antiikin Bakkhantit-näytelmään, joka on sovitettu lähitulevaisuuden yltiörationaaliseen IT-maailmaan. Tarina sijoittuu Espoon Neo-Piilaaksoon vuonna 2012 ja kertoo mahtavan Apollosoft-yrityksen johtajan Gill Batesin ja kapinallisen kyborgin Benzedrine Penthousen kohtaamisesta.

Esitykset

Ihmiskunnan rakastajat -oopperaa esitetään kolme kertaa Espoon Otaniemessä, Teknillisen korkeakoulun Suurjännitehallissa (Otakaari 5A). Esitykset ovat 27.1., 29.1. ja 30.1. klo 19. Tämän jälkeen teos saa kolme esitystä Stoassa (Itä-Helsingissä), osana Musica Nova Helsinki 2009 -festivaalia. Stoan esitykset ovat 8.2., 9.2. ja 11.2. klo 17. Esityksen kesto on noin 1h 15min.

Ihmiskunnan rakastajat -ooppera on syntynyt pääkaupunkiseudun korkeakoulujen yhteistuotantona. Pääasialliset tuottavat tahot ovat Teknillisen korkeakoulun mediatekniikan laitos sekä Sibelius-Akatemian laulumusiikin osasto. Ooppera on Teknillisen korkeakoulun tilausteos ja sen suurin yksittäinen rahoittaja on korkeakoulun 100-vuotisjuhlatoimikunta.

"Oopperaprojekti on yksi esimerkki korkeakoulujen kasvavasta yhteistyöstä ja ennakoi tulevaa kehitystä", sanoo oopperan vastaava tuottaja, TKK:n mediatekniikan professori Tapio Takala. Kyse ei ole ainoastaan tiede- ja taidekorkeakoulujen lähentymisestä Aalto-yliopiston hengessä, vaan myös taidekorkeakoulujen välisestä yhteistyöstä, jolle ooppera eri ilmaisumuotoja yhdistävänä rikkaana taidemuotona tarjoaa luontaisen foorumin.

Lisätietoja:

Esityksen verkkosivuille osoitteeseen www.ihmiskunnanrakastajat.fi tulee viikon 4 loppupuolella näyttämöllä kuvattuja pressikuvia. Tätä ennen siellä on saatavana teoksen ennakkokuva.

Yhteydenotot:
Markku Nousiainen, tuottaja
puh: 040 500 5276
s-posti: markku.nousiainen [at] tkk [dot] fi

Virtuaalitekniikkaan liittyvät haastattelupyynnöt Tapio Takala mediatekniikan professori
puh: 050 551 3222
s-posti: tapio.takala [at] tkk [dot] fi

Liput:

Lippupalvelu 

Taustaa

Teoksen solistit, kuoro ja orkesteri ovat pääasiassa Sibelius-Akatemian opiskelijoita, ja virtuaalitekniikan toteutus tulee TKK:lta. Lavastus ja puvustus ovat syntyneet yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun ja Mediakeskus Lumeen kanssa. Tuotannon yksi taustavaikuttaja ja rahoittaja on myös Espoon taide- ja tietotekniikkakeskus Cartes.

Tekniikka ja taiteet kohtaavat näyttämöllä

Videoprojisointien käyttö näyttämöllä on nykyään tavallista, sekä lavasteina että eläviä esiintyjiä esiin nostavana ilmaisukeinona. Teatterinäyttämöstä on tullut yhä enemmän mediatekniikan läpitunkemaa, samoin kuin arkiympäristöstämme.

Projisoinnit ovat kuitenkin tähän asti perustuneet pääasiassa etukäteen valmistettuun videomateriaaliin, joka on esitetty synkronoituna näyttämöllä tapahtuvaan toimintaan.

Kehitys kulkee kohti reaaliaikaisia tietokonesovelluksia, joissa tietokonesovellus seuraa näyttämön tapahtumia esimerkiksi videokameran välityksellä ja käyttää niitä syötteinä tietokoneanimaatiolle sekä äänen käsittelylle. Myös osa esiintyjistä voi olla läsnä näyttämöllä videokuvan muodossa, mahdollisesti 3D-grafiikalla toteutettuina hahmoina. Koska kuva- ja äänimaailma syntyvät lennossa tietokoneen tuottamina, esiintyjät voivat esimerkiksi improvisoida käyttäen vastapuolenaan tietokoneen ohjaamaa mediasovellusta.

"Virtuaalinen lavastus säästää paljolta fyysiseltä kuljetukselta ja muutoksia voidaan tehdä saman tien, toisin kuin perinteisiin fyysisiin lavasteisiin. Nämä ovat käytännöllisiä etuja. Vielä olennaisempia ovat kuitenkin ne uudet ilmaisun mahdollisuudet , joita virtuaalitekniikka tarjoaa", Tapio Takala pohtii. "Se, että lavasteet reagoivat esiintyjään, voi olla koko esityksen juju, tai merkittävä osa sitä." Esitys voi olla äärimmillään tietokonepelin tai mediainstallaation kaltainen.

Lajityypit lähenevät toisiaan. Elokuvien kohdalla yhdistymistä peliteollisuuden kanssa on jo tapahtunut. Sen sijaan näyttämötaiteet ovat pysyneet tästä kehityksestä toistaiseksi melko erillään.

Esiintyjän laulava kaksoisolento

Ihmiskunnan rakastajat -oopperassa on kyse perinteisen muotoisesta esityksestä, jonka ilmaisutapoja virtuaalitekniikka rikastaa. Efektit on ideoitu tuotantotiimin keskuudessa jo käsikirjoitusvaiheessa, joten ne on voitu kirjoittaa sisään teoksen maailmaan.

Virtuaalilavastus antaa mahdollisuuden uudenlaiseen leikinomaisuuteen, mikä ei olisi mahdollista perinteisillä lavasteilla.

Yksi pitkäaikainen haave on virtuaalisten kaksoisolentojen kehittäminen oikeille esiintyjille. Ihmiskunnan rakastajissa tämä toteutuu rajoitetusti virtuaalisen kasvomallin avulla, joka seuraa oikean esiintyjän kasvojen liikkeitä.

Efekti toteutetaan siten, että tietokone tunnistaa esiintyjän kasvojen liikkeet videokuvasta ja siirtää ne 3D-mallinnetuille kasvoille. Virtuaalisten kasvojen ulkoasu kuitenkin eroaa oikeasta esiintyjästä, muokattuna kulloistakin ilmaisullista tarkoitusta varten.

Reaaliaikaisen liikkeentunnistuksen käyttö vastaavaan tarkoitukseen näyttämöllä on toistaiseksi harvinaista.

"Tämän kaltaiset tekniikat ovat olleet käytössä elokuvateollisuudessa jo pitkään, mutta niitä on nähty teatterin yhteydessä lähinnä demoesityksinä", Tapio Takala kertoo. "Tietokone-efektien ja teatteri-ilmaisun yhdistyminen on nähtävissä, mutta aika näyttää, tuleeko siitä yhtä suuri ilmiö kuin elokuvien kohdalla."

Korkeakoulujen välinen yhteistyö

Sibelius-Akatemian laulumusiikin osaston ja TKK:n mediatekniikan laitoksen oopperayhteistyö alkoi Virtuaaliooppera-projektin nimellä vuonna 2005. Tuolloin toteutettiin ensin kutsunäytäntönä ja myöhemmin SibaFest-festivaalilla julkisesti esitetty demoesitys. Tässä ensimmäisessä kokeilussa ooppera-aarioihin oli lisätty digitaalisia efektejä kuten äänen kaiutusta sekä tietokoneella animoituja lavasteita.

Yhteistyön seuraava tuotos oli Ville Raasakan säveltämä ja helmikuussa 2008 kantaesityksensä saanut Kohtalokkaat oppitunnit -kamariooppera, jonka virtuaalinen lavastus syntyi TKK:lla.

Nyt toteutettu produktio jatkaa edellisissä aloitettua kehitystyötä, tavoitteena entistä kokonaisvaltaisempi mediailmaisu sekä entistä vaativampien efektien kokeilu.

TKK:n mediatekniikan laitos (entinen tietoliikenneohjelmistojen ja multimedian laboratorio) on tullut aiemmin tunnetuksi mm. virtuaalisesta orkesterista, joka seuraa oikean kapellimestarin tahtipuikon liikkeitä (DIVA-projekti, 1997).

Oopperaprojektit liittyvät mediatekniikan laitoksen tieteelliseen tutkimukseen, jossa on kehitetty mm. uusia liikkeentunnistuksen sovelluksia.

Tuotanto:

Teknillinen korkeakoulu, Mediatekniikan laitos Sibelius-Akatemia, Laulumusiikin osasto

Yhteistyössä:

Taideteollinen korkeakoulu, Elokuva- ja lavastustaiteen osasto Mediakeskus LUME Espoon Taide- ja Tietotekniikkakeskus CARTES Teatterikorkeakoulu, Valo- ja äänisuunnittelun laitos Stopteltat Oy Red Green Blue RGB Oy Musica Nova Helsinki 2009 -festivaali